Vuoden 2011 EMN kansallisen seminaarin antia
Seminaarin avasi sisäministeri Päivi Räsänen. Hänen mielestään laadukas tutkimus on se tärkeä lisäarvo, minkä EMN tarjoaa EU-komissiolle yhteisten maahanmuuttopolitiikkojen kehittämisessä. Ministeri pitää verkostoa tehokkaana tietojenvaihtofoorumina maahanmuuttoasioissa ja verkosto on onnistunut hyvin sille annetuissa tehtävissä sekä lunastanut paikkansa osana EU:n toimintaa.
Ministeri totesi, että Suomen hallitusohjelman kirjauksissa näkyy se, että maahanmuuttoa pidetään pysyvänä ja tervetulleena ilmiönä Suomessa. Suomi on omaksunut hallitun maahanmuuton linjauksen, jossa eri osa-alueet ovat tasapainossa. Tätä halutaan noudattaa jatkossakin sekä pysyttäytyä yhteispohjoismaisessa näkemyksessä. Uuden kotouttamisohjelman suomien mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen on avainasemassa siinä, kuinka maahanmuuttajista saadaan osaavaa työvoimaa työmarkkinoille.
Pääpuhujana professori Elspeth Guild
Pääpuhujana oli tänä vuonna hollantilaisen Radboudin yliopiston professori, EU-lainsäädännön erityisasiantuntija Elspeth Guild. Professori Guild kävi läpi muuttoliikkeeseen liittyvistä olettamuksista aiheutuvia vastakkainasetteluja Euroopan Unionin jäsenvaltioissa pohtien niiden mielekkyyttä. Lisäksi hän käsitteli sitä, mitä vastakkainasettelu merkitsee eri kategorioihin joutuville henkilöille tasa-arvon ja diskriminaation näkökulmasta. Lisää Elspethin esityksen aiheesta löytyy myös Monitori-lehden verkkosivuilta.
EMN vuoden 2010 teematutkimuksen julkistaminen
Johtaja Petra van Nierop esitteli vuoden 2010 työperusteista maahanmuuttoa käsittelevän EMN- teematutkimuksen. Tutkimus on EU-jäsenvaltioiden välinen vertailu, jonka Van Nieropin edustama kansainvälinen konsulttiyhtiö GHK on työstänyt. Samassa yhteydessä julkistettiin tästä tutkimuksesta tehty kaksikielinen teos: Maahanmuutto työvoimantarpeen täyttäjänä - Satisfying Labour Demand Through Migration.
SAK kommenttipuheenvuoro
Tuoreiden EMN- teematutkimuksien tuloksia esiteltiin
Lounaan jälkeen seminaarissa esiteltiin tämän vuoden molemmat EMN- teematutkimukset, Viisumipolitiikka maahanmuuton väylänä ja Laittoman maahanmuuton ehkäiseminen viranomaistoimin.
Viisumipolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan välistä yhteyttä käsittelevän tutkimuksen esitteli Maahanmuuttoviraston tutkija Mari Helenius. Tutkimuksen tavoitteena oli pohtia, mikä vaikutus viisumipolitiikalla on maahanmuuttoon ja maahanmuuttopolitiikkaan. Näkökulmia on kaksi, laillisen maahantulon edistäminen sekä laittoman maahantulon torjuminen viisumipolitiikalla. Suomessa viisumipolitiikalla ei pyritä edistämään laillista maahantuloa, vaan maahanmuuton väyläksi on säädetty oleskelulupajärjestelmä. Sen sijaan laittoman maahantulon torjunnassa viisumipolitiikalla on hyvin keskeinen rooli.
Suomella ei ole enää käytössä kansallisia viisumeita, koska vuodesta 2001 alkaen Suomi on myöntänyt ainoastaan Schengen-viisumeita. Näin ollen Suomella ei ole enää kansallista viisumipolitiikkaakaan, kolmansien maiden kansalaisten viisumivelvollisuudesta päätetään Schengen-viisumeiden osalta EU-tasolla. Näin viisumipolitiikan ja ulkopolitiikan perinteinen yhteys on katkennut, ja viisumipolitiikka on korvautunut viisumihallinnolla. Käytännössä Schengen-maiden välillä on kuitenkin eroja EU:n viisumisäännösten tulkinnassa, joten kansallisia eroja viisumien myöntämisessäkin on. Suomen linjaus viisumisäännösten tulkinnassa on pyrkiä joustavuuteen ja tulkitsemaan säännöksiä viisuminhakijalle myönteisellä tavalla. Suomi myönsi viime vuonna yli miljoona viisumia.
Tutkimuksessa tarkastellaan viisumipolitiikkaa maahanmuuton väylänä myös kahden esimerkkimaan kautta, Venäjän ja Nigerian. Venäjä on Suomen suurin viisumimaa, siellä myönnettiin viime vuonna noin 950 000 viisumia. Nigeria puolestaan on laittoman maahantulon ja ihmiskaupan tärkeä lähtömaa. Suomi onkin pyrkinyt torjumaan näitä ilmiöitä mm. lähettämällä maahanmuuttoalan asiantuntijoita yhdyshenkilöiksi Nigerian-edustustoon, mistä on saatu positiivisia kokemuksia.
Seuraavaksi ylitarkastaja Riikka Asa esitteli Laittoman maahanmuuton ehkäisemistä viranomaistoimin.
Laiton maahantulo tai maahanmuutto on yleisimmin seuraus laillisten maahantuloväylien puuttumisesta sekä tiettyjen ammattisektoreiden sääntelemättömyydestä. Kirjallisuudessa termi laiton maahantulija/maahanmuuttaja liitetään useisiin erilaisiin ilmiöihin ja henkilöihin. Termillä voidaan tarkoittaa kolmansien maiden kansalaisia jotka saapuvat EU-alueelle maitse, meritse tai ilmateitse verkostoituneiden salakuljettajien tai rikollisryhmien avustamana. Toisaalta termiä käytetään myös laillisesti maahan saapuneiden kohdalla, jotka ylittävät laillisen oleskelunsa (oleskelulupa tai viisumi) määräajan, sekä niiden kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohdalla, jotka eivät ole poistuneet maasta. Jo laillisesti maassa oleskelleiden kohdalla termi ”laiton maahanmuuttaja” on kuitenkin kyseenalainen tapauksissa, joissa laittomuuden tilaan joutuminen on johtunut oleskelulupaprosessin kestosta, tai taloudellisesta laskusuhdanteesta joka on johtanut määräaikaisen työsopimuksen päättymiseen. Tällaisissa tilanteissa laittomuuden ei voida katsoa johtuvan maahanmuuttajasta itsestään.
EU-lainsäädännön näkökulmasta käsitteenmäärittely on ollut hankalaa siitä syystä, ettei laitonta maahanmuuttoa/maahantuloa ole määritelty asetuksissa tai direktiiveissä kuten laillinen maahanmuutto on. Laittoman maahanmuuton määrittelemättömyyden vuoksi myös itse ilmiön kuvaaminen ja todentaminen tilastoin on ollut mahdotonta; arviot laittomien maahanmuuttajien määrästä EU-alueella vaihtelivat vuonna 2008 1,9 ja 3,8 miljoonan henkilön välillä. Viranomaiset arvioivat Suomessa elävän noin 4000 paperitonta siirtolaista kun taas Clandestino-projekti on arvioinut, että maassamme saattaisi oleskella jopa 10 000 paperitonta henkilöä. Laittoman maahantulon tilanneraporttien perusteella laittomien maahantulijoiden määrä on ollut vuonna 2011 laskusuuntainen, eikä laittoman maahanmuuton saralla ole tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. Keskeisimpänä laittoman maahantulon reittinä Suomeen voidaan pitää Ruotsin kautta saapuvaa, Schengen-alueen sisäistä liikennettä. Reitti on toiminut vakiintuneesti suurimpien laittoman maahantulon ryhminä esiintyvien somalialaisten ja irakilaisten kuljetuksessa.
Lopuksi ylitarkastaja Rafael Bärlund valotti vuoden 2012 EMN-työhjelman näkymiä.
Esityksen painopisteinä olivat muutokset, joita tulee varsinkin tutkimuksiin ja niiden formaatteihin liittyen.
Ensi vuonna on tarkoitus tehdä yksi laajempi teematutkimus ja kolme tiivistettyä tutkimusta. Tiivistettyjen tai fokusoitujen tutkimusten tarkoituksena on tarjota uusi formaatti, joka on laajaa teematutkimusta hieman notkeampi ja pystyy paremmin tarttumaan ajankohtaisiin teemoihin, varsinkin koska ainakin yhtä kolmesta aiheesta voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa kuluvan vuoden aikana. Aikaisemmin teematutkimusten aiheet ovat aina päätetty edellisenä vuonna eikä niitä ole sen jälkeen enää vaihdettu. Tiivistetyn tutkimuksen aikataulu on myös tiukempi, tutkimuksen aloituksesta synteesiraportin valmistumiseen on varattu aikaa neljä kuukautta.
Toinen suuri muutos on vuosittaisen EMN-tilastoraportin jättäminen pois työohjelmasta. Sen antamasta lisäarvosta on ollut erimielisyyttä ja suurin ongelma on ollut raportin ajankohtaisuus, koska se laahaa jäljessä (vuoden 2009 raportti on valmistumassa tämän vuoden syksyllä). Raportin poisjäämistä kompensoidaan sillä että tilastoja lisätään mm. vuosittaiseen politiikkaraporttiin sekä myös uusin EMN-neljännesvuosittaisraportteihin. Ne käsittelevät ajankohtaisia asioita maahanmuuton saralla niin EU- kuin myös kansallisella tasolla. Nämä neljännesvuosittaisraportit korvaavat kansainvälisen EMN-uutiskirjeen ja ovat formaatiltaan n. 8-sivuisia helposti omaksuttavia tietoiskuja.
Koko EMN-verkostosta ja sen toiminnasta on suoritettu ulkoinen arviointi konsulttiyhtiö CSES:n toimesta. Komissio tulee käyttämään arviontia yhtenä välineenä kun se päättää EMN-toiminnan kehitystarpeista ja -suunnista. Alustavien tulosten mukaan EMN tuottaa ajankohtaista tietoa päätöksentekijöille kustannustehokkaasti, mutta joitain kehitysehdotuksia on jo esitetty. Niistä saamme lisätietoa kun arvioinnin loppuraportti esitellään tämän kuun puolivälin jälkeen.
Lähtömaiden näkökulma maahanmuuton kokonaiskuvassa
Kahvitauon jälkeen EU-yhdistys Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen ja Crisis Management Initiativen toiminnanjohtaja Tuija Talvitie pohtivat seuraavia kysymyksiä: Mitkä syyt vaikuttavat maastamuuttoon ja millä keinoin voidaan edistää kolmansien maiden olosuhteiden myönteistä kehitystä?
Pääsihteeri Rilli Lappalainen toi puheessaan esille kehityspoliittisen johdonmukaisuuden tärkeyden, mikä pyrkii kokonaisvaltaisesti kestävään kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen. Tässä kohtaa hän mainitsi, että siirtolaisuus on olennaisesti sidoksissa kehitykseen erilaisten yhteyksien kautta. Näitä ovat muun muassa ilmastonmuutokset, työttömyys ja ihmisoikeusloukkaukset. Kehityksen johdonmukaiseen tukemiseen hän suositteli siirtolaisten taitojen välittämistä takaisin kehitysmaihin esimerkiksi stipendiohjelmilla sekä ihmisoikeuksien keskiöön nostamista maahanmuuttopolitiikassa.
Crisis Management Initiativen toiminnanjohtaja Tuija Talvitie puolestaan korosti lähtömaiden kansalaistoimijoiden roolia konfliktitilanteiden hallinnassa sekä eri tahojen tukitoimien tärkeyttä lisäkonfliktien syntymisen estämiseksi usein herkissä rauhansolmimisprosesseissa. Hän muistutti Suomen olevan osa globaalia yhteiskuntaa, joka jakaa edut sekä haasteet yhteisestä hyvinvoinnista.
CMI videoesitys
Kuvia seminaarista
